Tanssi tuntuu olevan monesti mielipiteitä jakava asia, ainakin suomalaisessa yhteiskunnassa. Toiset rakastavat sitä, toiset puolestaan karttavat. Lajeja ja näkökulmiakin on hyvin monenlaisia. Oma innostukseni suuntautuu erityisesti siihen, miten luovalla tanssilla voi tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia ja päästä kosketuksiin sisimpänsä kanssa - ja tässä kirjoituksessa hahmotan vastausta otsikon kysymykseen oman tarinani kautta.
Oma polkuni tanssin parissa alkoi ollessani viiden vanha. Sadunomainen lastentanssi, piruetit pienenä balleriinana ja pian luovan tanssin tunnit veivät mennessään. Kasvettuani tutustuin moneen eri tanssilajiin - nykytanssiin ja katutansseihin erityisen paljon - ja suuri osa tähänastisesta nuoresta elämästäni kuluikin kuin tanssia eläen ja hengittäen.
Koko tämän ajan yksi asia tanssista on kuitenkin ollut ylitse muiden! Luovuus. Vapaus. Improvisaatio. Heittäytyminen. Saman asian voi ilmaista niin monella tavalla! Olin se lapsi ja nuori - ja nyt aikuinen - joka odotti, että pääsisi irti valjaista ja sukeltamaan tanssin pyörteisiin sydämestä saakka heittäytyen.
Kuitenkin mukana kulki myös muitakin puolia. Kohtasin myös kilpailuasetelmia ja suorituspaineita, jotka omalla kohdallani eivät koskaan parantaneet suoritustani, vaan suorastaan heikensivät sitä. Ne olivat omalla tavallaan kasvattavia kokemuksia.
Olin saanut itse siis toisaalta nauttia tanssin voimaannuttavasta puolesta, ja toisaalta todistaa tiettyjä vallalla olevia asenteita, jotka välttämättä eivät tue hyvinvointia parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta vähitellen aloin saamaan yhä enemmän todisteita siitä, miten kokonaisvaltaisesti tanssin avulla voi edistää hyvinvointia!
Aluksi esimerkiksi taidelukion tanssi-improvisaatiokurssit olivat tässä suhteessa hyvin avaavia. Kävin kurssin neljä kertaa, ja joka kerta todistin sitä, miten monet tanssiin ja liikkeeseen varautuneesti aluksi suhtautuneet puhkesivat kukkaan kurssin aikana! Perhosia kuoriutui koteloistaan myöhemmin myös muilla tanssi-improvisaatiokursseilla, joihin osallistuin. Myös "perinteisemmät" tanssitunnit ovat parhaimmillaan voimaannuttavia ja tukevat kasvua ja kehitystä monin tavoin- varsinkin jos löytää oman lajinsa - mutta koin varhain improvisaation olevan erityisen hieno työkalu voimaantumiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen, sekä toisaalta itsetuntemuksen, itsensä hyväksymisen ja luovuuden vahvistamiseen. Ainakin omalla kohdallani. Aloinkin vähitellen tutkia aihetta elämässäni yhä enemmän.
Oma "tanssiurani" jäi tauolle lasteni synnyttyä. Raskausaikana saatoin vielä aluksi ajatella, että jatkan taas kun voin, mutta elämänmuutos oli sen verran suuri, ja toisaalta uteliaisuus alkoi suuntautua elämään laajemminkin, että meni pari kolme vuotta ilman juuri ajatustakaan tanssin suuntaan. Tauko tanssin parissa teki todella hyvää, ja antoi tilaa omalle, henkilökohtaiselle kasvulleni, ja sisäiselle tutkimustyölle.
Tauon aikana syvennyin henkisen kasvun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kysymyksiin mm. meditaation ja itsetutkiskelun, ravitsemuksen ja luonnonmukaisen terveydenhoidon, sekä tietysti vanhemmuuden parissa. Tanssi alkoi kuitenkin vähitellen hiipiä jälleen elämääni, mutta sisäisen muutoksen myötä hyvin erilaisena!
Huomasin, miten tanssin avulla pääsin kosketukseen syvimmän olemukseni kanssa. Miten kehoani kuuntelemalla saatoin tanssimalla kohentaa paitsi fyysistä, myös psyykkistä ja henkistä hyvinvointiani. Miten omaa itseään voi oppia rakastamaan ja kunnioittamaan syvästi, kun tutkii omaa liikettä ja hyväksyy myös kaikki ne hetket, jolloin tanssi ei välttämättä täytä nykyajan esteettisiä vaatimuksia. :) Sillä tärkeintä minulle on tätä nykyä se, miltä tanssi minusta tuntuu, miten sen koen. Miten olen kosketuksissa ytimeeni tanssiessani - ja elämässä yleensä. Ja oivallus siitä, miten kokonaisvaltaisesti tanssi vaikuttaa omaan henkeen, psyykkeeseen ja fysiikkaan. Oppiessani kohtaamaan itseni lempeästi juuri sellaisena kuin olen ja millaisena juuri tänään ilmenen, minulta putosivat myös suorituspaineet.
Tällaisten kokemusten myötä oppii näkemään myös muut ihmiset aina kauneimpana tämän hetken ilmentyminä. Esimerkiksi tanssiin heittäytynyttä ihmistä on aina yhtä ihmeellistä katsella! Tanssi ei vaadi tiettyjä askeleita - vain sydämen ja mielen avoimuus riittää. Siksi korostan aina sitä, että kaikki osaavat tanssia. Kauneus on katsojan silmissä, ja kaiken saa näyttämään ja kokemaan kauniina, kun suuntaa itse omat ajatukset puhtaasti ja rakastavasti.
Tanssin kokonaisvaltaisuus tutkimuksenkin alla
Tanssin kokonaisvaltaisuus ja sen vaikutus hyvinvointiin ei ole mikään uusi juttu. Ihmiset ovat tanssineet kautta aikojen, aina historian alkuhämäristä asti! Tanssia on hyödynnetty esimerkiksi erilaisissa rituaaleissa, ja se on ollut suuri osa monia henkisiä harjoituksia. Se on myös hyvin primäärinen ja primitiivinen instrumentti, sillä se ei vaadi mitään varustusta.
Tanssi-liiketerapia on nykyään myös oma terapiamuotonsa. Jyväskylässä Eino Roiha Säätiö kouluttaa tanssi-liiketerapeutteja, ja Jyväskylän yliopistolla alkoi vuonna 2017 tutkimus tanssi-liiketerapiasta masennuksen hoidosta. Jo varsin yleisesti tunnistetaan se, miten liikunta yleisellä tasolla kohottaa mielialaa, mutta on hienoa että tutkimusta tehdään myös tanssi-liiketerapiastakin. Tanssissa kuitenkin yhdistyy niin luovuus, läsnäolo, kehon kuuntelu kuin kokonaisvaltainen liikekin, sosiaalisuus sekä yhteisöllisyys, kommunikointi sekä kosketus.
Nykypäivänä tanssin vaikutuksia myös mm. aivoihimme sekä neuroniverkostoon tutkitaan, ja sillä on huomattu olevan suuria vaikutuksia esimerkiksi aivojen kehittymiseen. Suosittelen lukemaan esimerkiksi Hanna Poikosen kirjoituksen väitöstutkimuksestaan: https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveys/tanssijan-aivot-kehittyvat-ainutlaatuisella-tavalla
Toivottavasti näiden tutkimusten myötä tanssi alkaa saamaan enemmän arvostusta ja jalansijaa esimerkiksi suomalaisessa yhteiskunnassa ja koulujärjestelmässäkin, jotta siitä tulisi luonteva osa elämää, eikä vain tanssikoulujen ja -lavojen juttu. Monissa kulttuureissa tilanne onkin toinen.
Sydäntäni on lämmittänyt se, että myös omat tanssituntini, Tanssimeditaatio sekä Vapaa Tanssi, ovat osoittautuneet hyvin toimiviksi ja vapauttaviksi hyvinvoinnin edistämisessä! Paljon olen saanut palautetta esimerkiksi siitä, miten tunnit on koettu voimauttavina ja sallivina. Olo on tasapainottunut sekä rentoutunut. Myös ilon, läsnäolon ja kehotietoisuuden on koettu lisääntyeen! Parasta palautetta, mitä ohjaajana voin saada! Koen yhtenä vahvuutena sen, että olen kulkenut tanssituntien filosofian pohjana olevan polun. Esimerkiksi Tanssimeditaatio minun ohjaamanani on syntynyt omien kokemuksien sekä tutkimustyön, elämänkoulun ja toisaalta konkreettisen opiskelun pohjalta - vaikka toisaalta olen hyvin nöyränä sen edessä, että opiskelu jatkuu edelleen - niin työssä kuin elämässä yleensä. Lempeä läsnäolo on hyvin tärkeää. Sen myötä osaa suhteuttaa opetusta herkemmin osallistujien tarpeita vastaavaksi.
Lopuksi
Toivottavasti kirjoitus avasi otsikon kysymystä sopivasti tähän hetkeen! :) Toivotan kaikki lämpimästi tervetulleiksi myös tanssitunneilleni - laitan linkit lisätietoihin kirjoituksen lopuksi, ilmoitamme uusista kursseista nettisivujen lisäksi myös sosiaalisessa mediassa sekä Uutiskirjeessämme.
Iloa, aurinkoa, tasapainoa ja luovuutta elämään! :)
Lämpimin terveisin, Annina Amidalta