”Meidän on ennen kaikkea autettava potilaita elämään täyttä ja turvallisen tuntuista elämää nykyhetkessä. Jotta se onnistuisi, meidän on palautettava toimintakuntoon ne aivojen rakenteet, jotka trauma on hiljentänyt.” Bessel Van Der Kolk. Jäljet kehossa.
Aiempi blogiteksti ”Mitä on trauma ja traumatisoituminen” sisältää pohjaa ja perusteita sille, miten tulemme lähes
tymään traumaattisia kokemuksia kokeneen kuntoutusta. Jos et ole lukenut sitä vielä niin pääset sinne tästä. Tässä tekstissä käymme läpi traumaperäisien oireiden kuntouttamisen periaatteita.
Elämän tarinan eheyttäminen ja nykyhetkeen ankkuroituminen
Kuten aiemmassa blogitekstissä kävi ilmi, traumaattinen, voimakkaan kiihtyneen tilan aiheuttama tapahtuma voi aiheuttaa aivoissa olevien muistamiseen liittyvien toimintojen häiriintymisen. Tällöin ajanjakso elämän janaltamme voi jäädä utuiseksi, muistikuvat pirstaleisiksi tai täysin unholaan. Jos traumatisoitunut ihminen kohtaa nykyhetkessä tilanteen, mikä muistuttaa häntä traumaattisesta tapahtumasta, voi tilanne laukaista takauman traumaattisesta tapahtumasta, koko kehon stressireaktion, paniikkikohtauksen tai muita kehollisia tai emotionaalisia reaktioita. Nykyhetken tilanne aktivoida muiston joko tiedostamattomasti tai asian yhteyden tiedostaen.
On myös mahdollista, että esimerkiksi kosketus tiettyyn kehonosaan aktivoi takauman tai kehon stressireaktion. Tämä voi myös tapahtua tiedostamatta tai tiedostaen asian yhteyden. Perusteena tälle on muistimme rakenne. Muistimme voidaan jakaa eksplisiittiseen, kerronnalliseen/tiedostettuun muistiin ja implisiittiseen, tiedostamattomaan muistiin. Kosketuksesta kehoomme aistitieto välittyy eri hermosäikeiden kautta eri aivojen alueille, myös esimerkiksi tunteita ja muistoja käsitteleviin alueisiin. Jos esimerkiksi meille on sattunut varhaislapsuudessa jokin voimakas kokemus, voi se tallentua tiedostamattomaan muistiin ja vanhemmalla iällä muiston on mahdollista aktivoitua myös ruumiillisen kontaktin myötä.
On siis eri tavoin mahdollista, että menneisyyden tapahtumat aktivoituvat nykyhetkessä fyysisinä reaktioina. Selittämättömät ja oudot reaktiot voivat olla ymmärrettävästi hämmentäviä ja pelottavia kokemuksia. Voi olla, että ihminen alkaa huomaamaan esimerkiksi väkijoukossa olemisen, tiettyjen tilanteiden tai tiettyyn ruumiin osaan koskemisen aktivoivat näitä reaktioita. Tästä voi olla seurauksena elämän rajoittaminen reaktioita aiheuttavista tilanteista sekä pyrkimys hillitä ja tukahduttaa reaktioita. Kuitenkin mitä enemmän reaktioita hillitsee ja painaa alas, sitä enemmän ne tietyssä mielessä kasvavat ja saavat huomiota elämässä.
Yksi keskeinen asia traumasta kuntoutumisessa on eheyttää elämän tarinassa kokemukset ja tuntemukset omille paikoilleen. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen ymmärtää itsessään, että tämä hetki tapahtuu nyt ja traumaattiset tapahtumat sekä niiden aiheuttamat reaktiot kuuluvat menneisyyteen. Ihminen alkaa huomaamaan, että ahaa tämä reaktio syntyi takaumana menneisyyteen, mutta nyt olen tässä ja tässä minulla ei ole mitään häätää. Ihminen ikään kuin ankkuroituu jälleen tähän hetkeen. Tällä tavoin myös hermoston vaaraa aistivat järjestelmät vähitellen tasapainottuvat - ”järkiaivojen” ja ”tunneaivojen” välinen tasapaino palautuu. Tämä mahdollistaa omien reaktioiden paremman hallitsemisen ja siten elämän hallinnan tunteen lisääntymisen.
Sisäisten tapahtumien nimeäminen ja tunnistaminen
Toipuminen ensimmäinen vaihe on sisäisten tapahtumien aistiminen, nimeäminen ja tunnistaminen. Tähän liittyy yksi perustavanlaatuinen asia sairauksista toipumiseen nimittäin asioiden kohtaaminen ja hyväksyminen. Koska tunteet ja ruumiilliset kokemukset traumaattisesta tilanteesta tulevat esiin nykyhetkessä, on niiden kieltäminen, hillitseminen, turruttaminen tai vastaan taisteleminen toipumisen kannalta haitallista. Tällöin traumaattisessa tilanteessa kehoon jäänyt stressireaktio painetaan alas, sivuutetaan tai turrutetaan eikä toipuminen pääse tapahtumaan. Trauman kokeneen tulisi pystyä kohtaamaan mennyt historiansa, jotta toipuminen voisi tapahtua. Tämän on kuitenkin tapahduttava turvallisella tavalla, jotta takauma ei aiheuta nykyhetkessä aina uutta stressireaktiota.
Ensimmäinen askel trauman kohtaamisessa on siispä opetella tunnistamaan nykyhetkessä tapahtuvia ruumiillisia kokemuksia ja tunteita. Kehittämällä kykyä tulla tietoiseksi siitä mitä kehossa ja mielessämme tapahtuu, kehitämme itseasiassa juuri niitä aivojen tiedostavia osia (otsalohko), mitä voivat hillitä myös stressireaktioita. Alamme siis vakauttamaan jälleen tietoisen mielen ja ”tunneaivojen” välistä toimintaa. Kuten tästä voi päätellä, tie tunneaivojen tasapainottamiseen käy minätietoisuuden kautta. Minätietoisuutta voidaan kuvailla kykynä huomata elimistömme sisäiset tapahtumat.
Tunteiden hallitsemisen ja turvallisuuden tunteen lisääminen
Jotta pystymme kohtaamaan traumaattisen historiamme, on meidän pystyttävä rauhoittamaan kiihtymystämme sekä palauttamaan huomiomme tähän hetkeen. Keinoja nykyhetkeen palauttamiseksi ja juurruttamiseksi on mm. hengityksen ja liikkeen kautta. Koska hengitys tapahtuu aina tässä hetkessä, huomion vieminen hengitykseen tuo huomiomme myös tähän hetkeen. Hengityksen kautta on myös yhteys autonomiseen hermostoomme, joten voimme hengityksen kautta tasapainottaa myös hermostomme virittäytyneisyyttä. Opettelemalla esimerkiksi jonkin ja joitakin hengitystekniikoita liikkeen kanssa tai ilman, voimme löytää keinon palauttaa ja rauhoittaa itsemme traumaattisesta kokemuksesta nousevien tunteiden vallasta.
Tietoisella läsnäololla nykyhetken ja historian eheyttämistä
Tietoisen läsnäolon harjoittaminen ylipäätään on terveydelle ja hyvinvoinnille hyödyllistä. Tutkimusten mukaan tietoinen läsnäolo mm. tehostaa immuunijärjestelmää, alentaa verenpainetta, pienentää kortisolin määrää kehossa, aktivoi tunteiden säätelyyn osallistuvia aivojen alueita sekä muuttaa kehotietoisuuteen ja pelkoon liiviä aivojen alueita. Traumaattisen kokemuksen eläneille jo edellä mainitut vaikutukset ovat monella tavalla hyödyksi.
On tärkeä oivaltaa, että traumatisoituneen ihmisen epämiellyttäviä tuntemuksia aiheuttava ”vihollinen” ei ole enää trauman aiheuttanut tilanne vaan tässä hetkessä ilmenevät hänen omat ruumiilliset tuntemuksensa. Tunne siitä, että esimerkiksi paniikki vyöryy päälle, voi aiheuttaa tunnetilan voimistumisen. Kehotietoisuuden ja tietoisen läsnäolon harjoittamisen kautta löytyy reitti omaan sisäiseen maailmaan, tunteiden ja ruumiillisten kokemusten perimältään jatkuvasti muuttuvaan olemukseen. Tietoisen läsnäolon vahvistumisen myötä meillä on mahdollisuus havainnoida/kokea elämää puolueettomammin ajatusten, tunteiden ja ruumiillisten tuntemusten yläpuolella. Näin meidän on mahdollista avautua myös menneisyydellemme turvallisesti ilman traumojen uudelleen aktivoimista stressireaktiota. Tietoisen läsnäolon vahvistuminen antaa meille myös mahdollisuuden toimia ja reagoida aiemmista malleista poiketen (muistele tietoiset aivot ja tunneaivot vuorovaikutusta).
Traumaattisista kokemuksista toipuminen ja psykofyysinen fysioterapia
Traumojen vakauttamisessa kehollisilla menetelmillä voi olla keskeinen rooli hermoston toimintaa tarkasteltaessa. Lähtökohtaisesti ”järkiaivot” eivät voi poistaa menneisyyttämme. Emme mitenkään voi poistaa tai muuttaa historiamme tapahtumia keskustelemalla, eikä sen ymmärtäminen miksi tuntuu tietynlaiselta, muuta sitä miltä lopulta minusta tuntuu. Lisäksi peilaten siihen, että voimakkaat tapahtumat voivat muuttaa tapahtumien muistiin painamista sekä sammuttaa tiettyjä, kuten kielellisiä, aivojen alueita, voi tapahtumien sanottaminen olla vaikeaa.
Kehollisilla menetelmillä on mahdollista oppia tunnistamaan, miltä minusta tuntuu ja mitä minussa tapahtuu. On mahdollista tunnistamaan eri tilanteiden aiheuttamia reaktioita ja oppia säätelemään reaktioita. On mahdollista oppia seuraamaan kehollisia reaktioita ikään kuin etäämmältä joutumatta tuntemusten valtaan. Näin ihminen voi pikkuhiljaa eheyttää elämän tarinaansa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi siten, että hän tiedostaa nykyhetken ja menneisyyden eron. Ja hänen on mahdollista alkaa ”elämään täyttä ja turvallisen tuntuista elämää nykyhetkessä”.
Hyvinvointi ja Kuntoutus Amidan fysioterapeutit ovat erikoistuneet/erikoistuvat psykofyysiseen fysioterapiaan, missä traumaattisia kokemuksia voidaan kuntouttaa kehollisin menetelmin. Jos kiinnoistuit mahdollisuuksistamme kohdallasi, voit olla meihin yhteydessä puhelimitse 040 776 0044 tai yhteydenottolomakkeemme kautta.
Lähteet:
Van Der Kolk, B. Jäljet kehossa – Trauman parantaminen aivojen, mielen ja kehon avulla. 2018. Viisas Elämä Oy.
Piironen, L. Olisiko kehollisista menetelmistä apua vakauttamiseen? 2009-2012. Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen Suomessa projektiraportti